Niin satun olemaan tämmönen luonnon albiino(blondi) ja pienenä mua kiusattiin koulussa mun valkosista hiuksista ja talvisin valkosesta ihosta(kuitenkin kesäsin olen ihan nigga). Nykyään rakastan mun hiusten väriä ja etenkin mun silmien väriä! Musta noi on niin siistit kun pupillin ympäriltä alkaa ihan valkosesta tummenemaan lähes yönsiniseks iiriksen ulkotreunaa kohden<3 Vähän ku olis liukuvärjätyt silmät :D
Onhan tässä värittömyydessä huonot puolensa, esim se, että jos en värittele kulmakarvoja, niin näytän pelleltä, samoin ripsiä ei paljoa näy ilman ripsaria ja kesäsin on raivostuttavaa olla ruskea valkosella karvapeitteellä ... voin vaan kuvitella mimmonen se karvojen poisto-operaatio ennen kisoja tulee olemaan :D
EEH niin mulla olis kyllä mahis käydä solkussa ilmaseks vaikka joka päivä, mutten viitti vanhentaa itteäni, mun mielestä vaalea/vähän päivettynyt iho on kauniimpi kuin överirusketus,jonka saan omin avuin jo yhdessä päivässä rannalla(roaccutanin aikana alle päivässä)
Tässä tosiaan väri yhden rantapäivän jälkeen (ignoratkaa toi paskanen tukka). Mietin jo hetken, että mahtaako Turussa olla otsoniaukko, kun toi väri oli ihan älytön ...
omom olen jopa saanut luettua, ja sillä jatketaan!
Juujuu, aikamoista aikamoista. 6h aerobista pukkaa tähän treenisettiin viikossa, muutenkin aika brutaalilta taas näyttää :D Eli ekat 4 viikkoa bombshelleissa meni ihan jees alkujärkytyksestä huolimatta, mitä nyt murtuneella kyljellä osa treeneistä. Ekat 4 viikkoa siis meni "aineenvaihduntabuustin" merkeissä ja painon ei ollut edes tarkoitus laskea, no ei sillä että niin olisi käynytkään :D .... seuraavien neljän viikon jälkeen pitäisi kyllä jotain painon putoamista tapahtua, sillä mulla ei lihasmassaa pitäisi tulla lisää, eikä sitä tommosella treenillä tulekaan, toivottavasti!
Moni puntaroi parisuhteen hyötyjä ja haittoja. Treenin kannalta rakastuminen kannattaa, siis jos on nainen: rakastuessaan naisten testosteronitasot nousevat puolella, puolestaan miesten testosteronin tuotanto vähenee 40%:lla. Tämän takia siis tosibodarimiehet ei seurustele?!?! tai ainakaan ole rakastuneita.
Niiin tuskin tosta trollfacesta paljoa on jäljellä enää syksyllä jos mun kehitys menee tätä rataa(siis ajatusleikkinä että Tonin testot vaan imeytyy mulle ja mun kehitykseen) :D Alkaa pikkuhiljaa toi tän paskan symbioosin toinen osapuoli uskoa, että joo-o, mulla sitä lihasmassaa tulee aika helvetin hyvällä treenivasteella, siis suhteessa siihen että en esim IKINÄ ole treenannut itseäni loppuun salilla, tai mitenkään tosissaan rehkinyt. Luultavasti mulle kasvais kivekset jos niin tekisin. Jokatapauksessa lisäisin Tonin/rakastumisen mun lisäravinnearsenaaliin.
Äärimmäisen mielenkiintoinen tieteisdoku aivojen toiminnasta yle areenassa, kannattaa katsoa vaikkei lääkiksestä tms haaveile tai asia muuten sen enempää kiinnosta.
Aivojen automatiikka tässä siis linkki dokkariin. Itseäni kiinnostaa eniten nimenomaan neurologia, etenkin neurokirurgia, plastiikkakirurgia ja patologia. Ja yleensäkin mua on aina kiinnostanut aivot/psyyke,kuolema ja avaruus. Ken uskoo horoskooppeihin, niin olen siis skorppari. Onhan noi todella mystisiä aiheita, mutta niin äärimmäisen mielenkiintoisia!
Tässä toinen aivan helmi! Eli jos kvanttifysiikka ja oleminen/tietoisuus kiinnostaa, niin kannattaa lukea Kari Enqvistin Olemisen porteilla kirja. Jos ei ole mitään käryä edes perus kvanttifysiikasta(lukion fy8) ja perus kemiasta, niin voi olla hyvinkin vaikeaselkoinen kirja. Pakko myöntää, etten ikinä ole lukenut ainuttakaan kaunokirjallisuuden kirjaa loppuun :E olen kyllä aloittanut monia, mutten vaan pääse niihin sisälle. En esim ikinä koskaan ikinä ole koulussa, edes lukiossa, lukenut niitä äidinkielen kurssien "pakollisia" teoksia... tästä huolimatta kirjotin mm Alkesis Kiven 7 veljestä kirjasta 10- esseen/kirja-arvostelun lukion tokalla eli terkkuja vaan Tilun äikän maikoille ;D.Lahjattomat treenaa, arvostan toki heitä jotka tekevät duunia numeroidensa eteen, itse en harrastanut, vaikka lähes poikkeuksetta kaikki reaalit lukion päättötokarissa 9-10 + muutama 8. Jottei nyt ihan katkeroiduta niin kävin jokaisen enkun kurssin 2 kertaa, sillä sain aina ekasta hylsyn ja tokasta yrityksesta 5-. Enkun numero päättötokarissa on 5 ja kirjotuksista B. Tosin muutin lukion jälkeen Australiaan ja nykyään englanti sujuu vallan mainiosti! Ainakin puhuminen siis. (:
Tulen tekemään noita pääsykoepostauksia yms settejä, jotka ei liity treenaamiseen, siis tässä lähitulevaisuudessa... mutta as i have said mulla on 3 vuoden sisällä ineen Helsingin lääketieteelliseen strategia ;) Mun ongelma on se, ettei mua suoraan sanottuna vittuakaan kiinnosta perinteinen fysiikka, etenkään mekaniikka, siis hyvittuensyö! Tai suurpiirteinen lukion bilsa ja kemia nyt yleisesti ottaen on perseestä :DDD Että morgenmorgen vaan ... kaipaan Galenosta, hirveetä paskaa suoraan sanottuna laittaa pääsykoevaatimuksiksi lukion fy.ke,bi, mutta mielipiteensä kullakin.
Bikini fitness sitä, tätä ja tota. Vittu oikeesti puhukaa vaikka hiihdosta... ja siitä kuinka vitun kova laji se on, etenkin jos suksi ei luista, eikä luntakaan ole saatana kesällä. Tai mites vaikka lätkä, kuinka paljon hyvät pelaajat treenaa päivässä, miettikää heidän perheitä ennen kun vingutte, kuinka kova ja vaativa laji bikini fitness on, ei ole! Ja ei en pyytänyt miettimään paljonko vaikka NHL pelaajat tienaa ja vertaamaan sitä siihen, ettei teillä edes ole sponsseja saatikka, että tästä jotain palkkaa maksettaisiin, vaikka kuinka raadatte salilla ja on lapsia ja perhettä ja duunia ja ja ja ... hei life is a bitch.
Erittäin löyhällä otannalla tän vuoden bikini fitness kilpailijat voidaan jakaa hyvin yleistettyihin lokeroihin.
Kerron hämmentävimmistä nyt teille vähäsen ns "taulukoidusssa" muodossa.
löytää salilta lukemasssa lehtia lähentäjä/loitontaja laitteesta, pilluvakoa hiertävissä trikoissa
meikit päällä salilla
ei mitään helvetin käryä treenaamisesta
lopputulos epic fail, nähdään luultavasti seuraavan vuoden Big Brotherissa tms
3) Uraputken Ulla-Maija
uraputkessa, kiireinen noin +27v
tarvitsee lisää haasteita elämään, ehkä toivoo saavansa jotain mainosta yritykselleen tms
iso ego ottanut tuulta jo vuosia käydyiltä body pump tunneilta
osallistuu kilpailuun koska joku ehdottanut yllyttävästi osallistumaan, haluaa näyttää pystyvänsä siihen
perustelee epäonnistumisen työkiireillä
respect jos menestyy, tulee kovaa korkeelta alas jos ei
... ja näiden lisäksi monet hieman "normaalimmat" kilpailijatyypit. Noi ehkä ne eniten pinnalla olevat atm.
No muahan ei sinäänsä kiinnosta, ketä mua vastassa on lavalla, vai oonko lavalla ollenkaan syksyllä, se taas riippuu omasta motivaatiosta ja valmentajien mielipiteistä saanko itseäni tarpeeksi hyvään kuntoon.
Erittäin moni nyt vaan tuntuu kiinnittävän tässä lajissa huomiota ihan epäolennaisiin asioihin.Noin 65% kilpailijoista yhdistää paska itsetunto, sen pönkittämisen tarve ja "vastustajien pelottelu". Vinkki: kannattas varmaan sekin aika käyttää treenailemiseen jos mielii menestyä, onhan tää niin vitun vaativa laji. Tää on just semmonen ämmälaji johon pääsee osallistumaan ilman mitään "karsintaa" esim body fitnessiin ei enään vaan kehtaa mennä pelkillä silareillä mutta tässä se on vielä mahdollista.
Olen käynyt useita keskusteluja sellaisten ihmisten kanssa joiden "Perusteet kilpailuun osallistumiselle" on "paremmat", kuin esim heidän jotka haluavat vaan julkisuutta. Kukaan heistä ei valita miten vaikeeta on ja miten ei kannattas alottaa lajia tai miten menestyminen tulee olemaan vaikeeta yms, sillä he suhtautuvat kilpasiskoihinsa kunnioituksella ja terveellä itsetunnolla. Tulen itse luultavasti olemaan tiimisiskoni huoltaja Classikissa, siis totta vitussa mun kannattais torpeedoida hänen suoritus, saatetaanhan jopa kilpailla samalla lavalla toisiamme vastaan syksyllä?? :D.
Todella moni "väärin perustein lajia harrastava" pyrkii pönkittämään egoaan ja karkoittamaan kilpailijoita mainostamalla sitä miten vaativa laji on kyseessä, etenkin mitä syömiseen tulee ja ei voi ryyppää, ja vähintään syrjäydyt jo pelkästä kisalavoille haaveilusta Ja lavaolemus on niin tärkeä, että jos et nyt satu olee vitunmoinen neiti päivänsäde, niin tuut ainakin häviimään... oikeesti mitä VITTUA? kyseessä on yksilölaji,arvostelulaji,kokonaisuus ratkaisee -laji. Mitä vitun väliä sillä on mitä se sun mahdollinen kilpasiskos duunaa salilla, miltä se näyttää, paljon sillä on silareissa desejä jne, miten ne oikeesti parantaa just sun suoritusta??? Ainut asia mikä merkitsee on se kuinka paljon SÄ teet töitä OMAN kuntosi eteen.
Tää ei ole vaativa laji, mutta tän lajin sovittaminen joihinkin elämäntilanteisiin voi olla haastavaa, etenkin jos koko homma perustuu siihen, että haluaa vaan sinne kisalavalle. Matka sinne on pitkä ja kivinen, mutta kuitenkin palkitseva, jokaisen kuitenkin tulisi ehkä miettiä, onko se noin 3min siellä lavalla sen kaiken arvoista? Entä jos ei menesty? siis kyllä mä voin puhtaasti sanoa, että mulla tulee menemään kirkaasti yli pari tuhatta euroa tähän kaikkeen, siis ennen kisoja. Kisoja mistä ei vielä edes voi olla varma nousenko lavalle.Toki kunnoitan kaikkia kilpailemaan lähteviä, etenkin heitä jotka siellä menestyvät ja ehdottomasti suosittelen miettimään kilpailemista jos se on pikemminkin suraus eikä syy.
Itselleni päätös kilpailemisestä perustuu siihen, että salia olen harrastanut nyt noin 6 vuotta. Olisi typerää olla testaamatta mihin mun kropastani on, sillä mulla on selvä lähes epänormaali geneettinen etu, mitä siis esim lihasmassan kasvattamiseen tulee(body fitness voisi olla mulle parempi mutten ainakaan vielä halua mun sh taustan ja siihen perustuvien "kauneusihanteiden" takia).Tarvitsen myös lajin, jossa fokus on koko ajan tulevaisuudessa, sillä kerkesin jo syksyllä pohtimaan, että olisi parempi olla olematta. Tässä kaikki perustuu tulevaisuuten, jokainen päivä on voitto ja askel kohti päämäärää. Tavallaan kilpaileminen tulee tässä kaiken ohessa, mutta ei se ole mulle ehkä se itse tarkoitus. Mulle se on deadline, jota ei voi peruuttaa, ja se mittaa sitä oikeeta asennetta ja motivaatiota jos ja kun itseni kisakuntoon saan! Se että jos jonkun kunto ja kokonaisuus on parempi kertoo vaan siitä, että hän oli tehnyt vielä enemmän töitä, hän oli parempi ja ansaitsi voiton. Toki rumalla naamalla tähän on turha lähteä ainakaan hakemaan sijoituksia, jossei sitten ole varaa käyttää kirurgin palveluita. Julmaa mutta totta... etenkin jos ulkomaille halajaa kilpailemaan.
Niin maanataina erehdyin mainitsemaan että hei, vittu! Mun treenihän kulkee. NO ONKO EDES YLLÄTTÄVÄÄ, ETTÄ TIISTAINA MURSIN KYLKILUUNI VETÄMÄLLÄ PAINONNOSTOVYÖN VÄHÄN TURHAN VOIMALLA VYÖTÄRÖLLE, siis oikeesti?!?! :DDDDDDDDDD Vastahan mä hehkutin, että nyt mulla menee ehkä jopa ihan ok,VIRHE!
Oikeesti ei kenellekään satu tämmöstä, niin siis paitsi mulle. Ehkä olisin vaan niin ylivoimanen syksyllä, että pakko antaa 4-6vko etumatkaa muille. No pain no gain... ja treenit jatkuu. Lääkäri sanoi, että saa treenata minkä kestää. Yllättävän hyvin olen saanut treenattua, mutta keskikroppaa ei saa rasittaa ja hengittäminen nopeasti/syvään sattuu, eli cardiot tulee olemaan aika nollassa aluksi.
En viellä tiedä mitä valmentajat meinaa, eli joudunko "medical holdiin" vai saanko jonkun poikkeustreeniohjelman, will see, toivottavasti tulis nyt äkkiä jotain vastausta jostain, että tiiän mitä mun pitäs tehdä. Treeniohjelmakin pitäisi vaihtua maanantaista. Ehkä tää oli joku merkki, että olis syytä keskittyä niihin pääsykokeisiin...
Kemian kirjotuksetkin olis tossa kohta, en vaan ole saanut mitään laskua ytl:stä, ehkä se on merkki ettei kannata mennä sinne kokeeseen koska jään auton alle matkalla sinne tms. Itseasiassa mulla on joku semmonen tutina, että sitten kun niin hienosti käy, että pääsen lääkikseen luultavasti kävelen onnesta sokaistuneena auton alle tms :D
"#¤%&YUOIHJGCFXDTYFUIJOKLNJHGFCXDTYUÖ, vittu! 1sheep, 2sheep, NO SLEEP....
Eli rakkaat ystäväni uniongelmat ovat tehneet comebackin, just niin pahaan aikaan kuin vaan mahdollista, sillä lukemisesta ei tule heovnkukkua. On nyt tämmöinen kevyt lähes 4 viikon lukutauko ollut tässä. OK joo no stress, mulla on kolmen vuoden sisäänpääsytavoite.
Olen tässä taas elänyt kriisien keskellä sen suhteen että a) HALUAN lääkäriksi, olen lahjaks ja mä tulen pärjäämään siellä ja sinne ei ole mahdotonta päästä sisälle b) mun tavoitteena on Jyväskylän bikinifitness sm-karsinnat, mulla on potentiaalia ko lajiin kropan mallin(lol ei puhuta tosta rasva% atm :D), ja ulkonäön puolesta, ja kuten oon sanonut, että tää on vaan se "kirsikka kakun päälle". Mutta ei se nyt vaan ole mikään "vaan", mulla on ihan mahtava paras upea tiimi ja tiimisiskot ja valmentajat yms, mutta en vaan osaa ajatella itseäni minään kilpaurheilijana, etenkään sm-tason kilpaurheilijana, etenkään samaan aikaan kun haahuilen lääketieteelliseen, jonne ei ole mahdotonta päästä mutta se vaatii helvetisti duunia, samoin bikini fitness vaatii helvetisti duunia ja thäts de problem!!! MINKÄ HELVETIN TAKIA MULLA ON TAAS KAKS TÄRKEETÄ JUTTUA SAMAAN AIKAAN PÄÄLLÄ NIIN ETTÄ MOLEMMAT LUULTAVASTI KUSEE?! kysympä vaan.
Itseasiassa tässä ei edes olis mitään ongelmaa jos nyt pystyisin pitämään mun rytmit yllä. Aamulla 7 treenaamaan, sitten yliopistolle lukemaan,16 treenaamaan ja 17.30 alkaa duunit, nukkumaan klo 23. Siis maanantaista perjantaihin tälleen ja viikonloppusin sitten vähän rennommin.Duunia mulla on noin 2-4 vuoroa viikossa ja treenaan kuitenkin kysesellä salilla eli olen maksimoinut ajankäytön tehokkuuden myös. Sen jälkeen kun tapasin salilla herran, jonka sukunimi oli Maksiman!! olen maksimoinut erinäisiä asioita. Ensiksi tietenkin etsin miehen tietoja kirjottaen sukunimen MaXiman, jonkun about 10min säätämisen jälkeen sain ladattua uutta jäsenyyttä herralle, kunnes heitin ihan pokkana "no testaa nyt oonko MAKSIMOINUT sen korttis oikein" :DDDDDD lool tarkoitin siis aktivoinut, mutta oltiin jo molemmat revetty niin pahasti ettei tilannetta voinut pelastaa. Toivotin maksimaalisen tehokasta treeniä ja painuin naama punasena takahuoneeseen rauhoittumaan. Eli mun unettomuus siis ilmenee hyperaktiivisuutena, musta tulee kertakaikkisen vallaton hulivili ja sitten ei hyvä heilu :D
Nopeasti laskettuna nukuin viimeviikolla yhteensä alle 15h ja esim toissa yönä heräsin vaan 7 kertaa, joista neljä(4) kertaa kuselle!! Oon nyt kehitellyt teoriaa siitä että mun uudet fat burnerit aiheuttaa tota vessassa ramppaamista, vaikka otan niitä vaan aamulla 6 aikaan. Viime yönä kävin jo 8 maissa nukkumaan ja heräsin noin 5 kertaa painajaisiin ja kerran unihalvaukseen(juu siis nää on se asia mitä vihaan). Mm synnytin kissan, tai siis eka mun mahassa oli vauva, mutta se synty kissana?!?, pelastin vauvaa krokotiilin mahasta, mutta se krokotiili muuttui madoiksi(en inhoa mitään muuta niin paljon kuin matoja ja toukkia, kaikki hämikset, käärmeet yms on cool), sitten näin mun lempipainajaisen siitä, että meidän mökillä laiduntaa hevosia ja kun niitä silittää niiden iho tippuu pois ja sitten ne chillaa siellä ns sisäelimillään :D??? Sitten näin jonkun semioudon missä mentiin vuoristoradassa ilman mitään turvajuttuja, ja sitten se kuka pysyy viimeisenä kyydissä saa jäädä eloon. Lol sitten mulle riitti. Mun uni on lähes aina todella pinnallista ja pystyn kontrolloimaan sitä, eli tavallaan olen samaan aikaan tajuissaan. Saatan esim muuttaa unen tarinaa tai laittaa unen "tauolle" jos se on liian raaka, tai sitten vaan herätän itteni. Unihalvaukset puolestaan on painajaisia, joissa ollaan tajuissaan mutta keho on halvaantunut, eli siitä ei saa herätettyä itseään kunnes joku herättää sut tai jos jollain helvetinmoisella tahdonvoimalla pystyy huutamaan tai liikuttamaan esim kättä, niin saatta herätä.
Tänään kuitenkin meinaan pakottaa itseni noihin rytmeihin ja luen 9-14.30, jonka jälkeen painun treenaamaan ja jään duuniin. Toivottavasti tää nyt lähtee tästä rullailemaan omalla painolla. Asuin koko viimeviikon töissä, kun yksi meidän työkaveri oli oksutaudissa, joten tein senkin vuorot sitten.
Läppä kun oon ollu duunissa Tonin lätkäverkkareissa niin multa on kysytty että missä jengissä pelaan lätkää ja mun leveitä hartijoita kanssa kommentoidaan suht usein, haha.
Ohan noi aikamoiset, niin on myös toi rasvan määrä, etenkin kun oon tämmönen cardion vihaaja, huoh. Kisakuntoon pitäs 8-10kg laskea painoa. Onneks mun työkaveri Sanna treenaa samoihin kisoihin mutta bodypuolella, joten on treeni- ja tsemppikaveri hänen olematta kilpasisko kuitenkaan. Tosin just yks päivä olin tekemässä 40min askelkyykky/kyykky cardiota juoksumatolla ja Sanna tuli siihen viereen kävelemään. Ei kuulemma tarvitse tehdä cardiota jos ei halua, silloin mietin että ehkä body fitness olis mulle, mutta ei auta itku markkinoilla kun pissa on jo housuissa...
Tiiän, että aika moni eksyy tähän blogiin lääkis hakusanan avulla ... niin mä nyt painotan, että haen tokaa kertaa, tavoitteena päästä sisään 3 vuoden sisällä (mulla on siis myös paljon muita prioriteettjä elämässä). Kuitenkin seuraavat 4kk tulee pyörimään hyvin paljon duunin(sali),treenin(sali) ja pääsykokeiden ympärillä.
Mun ihan ykkösvinkki ittelleni(ja heille ketkä on ihan fine sen kanssa, että noloilu on ok!)on se, että keksikää timeouttekemistä!!! Siis se tunne kun oot lukenu (mukamas) ***usti ,mistään ei tule mitään, hakkaat päätä seinää, mikään ei onnistu ja tulee pelkkiä epäonnistumisia. Mun vinkki näihin hetkiin on se, että kehittää oman timeoutnollauksen, jossa saat siis ajatukset veke+voit kehittyä vaan fiilistelemällä ja apinoimalla. Opettelin suflaamaan 2011 pääsykoekeväänä, se on ihan ok, koska käyn paljon reiveissä ja sille on käyttöä, mutta sanon suoraan ei heille, ketkä käy normiklubeilla=noloa. Nyt nimenomaan pointti on siinä, että ei niin kun mä teen, vaan kuten sanon. Pari zidukkaa ja ewri fakin dei aim saffööling, eikä muuten kato paikkaa sitten.
Erehdyin kattomaan crip walkkia youtubesta ja nyt se on mun timeout 2013. Siis en todellakaan osaa tanssia, en oo ikinä käynyt tunneilla tai mitään. Eli sitten kun vituttaa lukeminen, timeoutit kehiin, hyvä fiils ja sitten takasin lukemaan. Ohan tää noloa, mutta kannattaa kokeilla. Tässä eka apinointisetti muutaman youtubepätkän tapittamisen jälkeen :E
Siis tän mä katoin ....
Ahahaha tässä ensimmäinen apinointisuoritus :::::D
HUOM! etenkin toi vaatetus on olennainen asia ;) Huomen luultavasti cripitän duunissa moppi kädessä heeela daagen, mutta siitä ei tule videota, ainakaan enempää, mitä salin valvontakameroihin tallentuu :3
Tommonen 5kk kehitys, aikasemmin en ainakaan tietoisesti treenannut yläselkää, enkä käsiä :D vatsoja ja takareisiä+persettä. Tähän on syynsä, siis mun syömishäiriö+mulla kroppa vastaa treeniin todella hyvin, vaikka se olis tehty vähän vasemmalla kädellä ja syöden suht päin persettä,kunhan proteiinia on tarpeeksi. Innolla odottelen mihin musta on, kun olen tilivelvollinen koutseille.
Noniinno mun laji siis on _bikini_fitness, en tiiä siitä poseeraamisesta vielä mitään, mummokin yritti mua lahjoa tekemään sitä "mallikävelyä" olin vaan et: "Nouuuuuuuuuuuuuuu mihin oon taas lapioni työntäny". Luultavasti mulla on lihasta enimmäkseen tarpeeks, eli pääpaino onkin sitten siinä aaaaaah niin ehaanassa cardiossa, jota vihaan. Oon taas vältellyt meidän cardiohuonetta, jopa huoneen imuroiminen ja moppaus on mielekkäämpää, ja ne suoritinkin mallikkaasti!
Välikommentti: tarkemmin kun zoomailin, niin luultavasti tossa alemmassa kuvassa oon kerännyt 10kg puhdasta fättiä. Semmosta tää fögge-elämä on. Opin ton föggen Turussa, tarkottaa kuulemma tuhtia.
Tää on just niin tätä, perjantaina kattelin töissä jotain MEGATESTOSUPERANABOLIKKIBOOSTERMUTANTMAHTI -purkkia. Eilen treenasin suht kovaa miesten seurassa ja miesten paidassa, ja lopputulos: MULLE OLI KASVANUT PARTA YÖLLÄ! tai siis yks karva, mutta ihan sama. Päätelmä=hei leidiiiit, kaikki mikä viittaa miehiin, tai minkä suorittamiseen tarvii vähän enemmän munaa, niin erittäin tod.näk. kasvattaa teille myös semmoset, siis munat! Parrankasvatusfaktaa naisille ja parrattomille miehille
Noniinno ohan tää jo tai siis vasta(kun kyseessä lääkis) toka haku. Pakko myöntää että noita kirjoja on myös heitelty vasurilla vesilintuun pitkin syksyä ja talvea, mutta pääasiassa olen keskittynyt itteni psyykkisesti kuntoon saamiseen, ja noiden pahvien sisällä muhii sen sortin stressiaikapommi, etten ole turhaa tohtinut ns, leikkiä tulella... kaikki aikanaan siis. Tän vuoden tavote; EI STRESSIPANIIKKIKOHTAUSTA KOKEESSA! kiitos.
OMFG näytin tänää lähes(mutta en ihan) ihmiseltä kun näin miun!! vaaaaanhaaa koulukaveria, ketä en hyvänä kaverina ollutkaan nähnyt öööö 4 vuoteen? Ei siinä, samoja vanhoja pieruja oltiin. Vähän ehkä oli roolit vaihtuneet, ainakin mitä tohon ulkonäköön tuleee. Oli vallan mukavaa, uhosin, että vois mennä leffaan joku pv(no päiviä on viiden vuodenkin kuluttua, ei sillä ;) ). Jopa kiinnostaa ihmiset jollain tasolla nykyään, en edes tunne olevani antisosiaalinen, oon vaan itsetietoinen! Ei mulla ole mitään tarvetta hengailla turhien ihmisten kanssa, keiden elämä ei mua silleen sen enempää liikuta, mielummin kaivan nenää kotona.
Se fiilis kun meet salille omilla avaimillas ja tunnet olevasi kotona astuessasi staffin pukuhuoneisiin respan ollessa kiinni<3 Raahasin salikamat tänää salille, meinaan säilyttää niitä siellä. Tänää meitä oli treenaamassa noin 10 miestä + minä, tosin menin ihan miehestä camopantseissa ja pääkalloteepparissa. Oli ihan jees pumppi haukkarissa, sain tehtyä 5x10 20kg tangolla oli ihan jees setit, se oli kuitenkin viimeinen liike. Onnistuin myös reväyttämään, no minkäs muunkaan ku jalkapohjan, siis mitä?!? rusahdus vaan kuulu -.-' Oon tehnyt vähän soittolistaa salille, ihan helmeä kun voi itse päättää mitä soittaa duunipäivänsä :D Oon muuten aivan käsittämättömän onnellinen tosta työstä, siis aivan mahtava porukka ja paikka. Kerrankin sali, missä ei näitä salien "Perustyyppejä" tunnu olevan ainakaan liikaa, siis; kuolaajia,voihkijoita,lehdenlukijoita,mahtimuskeleita,kaikkitietäviä yms ... todella hyvä tekemisen meininki siellä. Ihanaa päästä maanantaista aloittamaan uudet rytmit, tosin vähän jännittää kun on hirveästi uutta opittavaa tossa työssä, vaikkei mitään rakettitiedettä olekaan, ongelmana lähinnä se, että muistaa mitä,miten ja milloin tehdä :D
ps. jotain positiivista eli se, ettei mua kiinnosta shoppailla ku treenikamoja. Viiksettää vaan kun mikään ei mahdu päälle hanskoista ja hartioista, mutta muuten kaikki roikkuu, huoh!
Haha mun soittolistat on siis pääasiassa raskaampaa settiä, MUTTA sitten siellä on välissä aina tämmösiä kinderiylläreitä!! ;) sinäänsä paskamunkki jos on joku raskas sarja kesken ja kikkeliteknot paukkuu kajareista...
Musta olis hienoa, että etenkin nuoret oppisi ymmärtämään sen, että monet prinsessat ovat loppupeleissä menninkäisiä. Oikeesti keskivertopäivänä henggaan Tonin pieruverkkareissa tolla keskimmäisellä naamalla, ja oon ihan fine sen kanssa. Oikeestaan musta oon jopa söpö ilman meikkiä. Meikillä ja piednnyksillä oon ihan helvetin kaunis, so fuckn what? Noi kaikki kuvat on otettu tänää tunnin sisällä suihkusta, pitäs lähteä asiakaspalveluhommiin niin ihan hyvä siivota sitä naamaria vähän. Mun mielestä se, että hyväksyy itsensä semmosena kun on on sitä oikeeta kauneutta. Jos ihminen on ruma sisältä, se on myös täys paska ulkoota!
Kerta nyt rupesin kehumaan niin tässä on koko paska pidennyksineen, tekoripsineen, bilemeikkeineen päivineen. Sillon kun tää kuva on otettu 2010 vuonna vihasin itteeni, vihasin ulkonäköäni, vihasin mun harvahampaita ja nyt mulla on kriisi koska luultavasti mun kannattas korjata ne ennen kisoja (oon vaan jo hyväksyny ne osana mua), enkä todellakaan ollut onnellinen tuolloin. Nykyään rakastan itteäni just sellasena kun olen ja olen myös onnellinen; elämä on noin 100% helpompaa nykyään, joten work for it.
ps. kunhan saan nyt mun duuni ja lukemisrutiinit rullaamaan niin alkaa tulemaan niitä postauksia tosta fitnessistä ja ah niiin ihanista pääsykokeista. huhhuh! Myt nyt ekaan duunipäivään.
Kyyneleet ja sadepisarat, siinä ne oli vierekkäin mun poskilla. Molemmat muodoltaan samanlaisia, mutta kuitenkin niin erilaisia, ihan kuin me kaikki. Sadepisarat ovat peräisin ympäristöstä, kyyneleet tunteista, sisältä. Sateelta voi päästä suojaan, mutta kyyneleitä ei kannata juosta karkuun. Ennemmin tai myöhemmin tukahdutetut tunteet puskevat pintaan, yleensä vielä pahempina. Monesti suru muuttuu vihaksi, pettymys katkeruudeksi, epäonnistuminen kateudeksi... Onneksi olen omat tunteeni pystynyt käsittelemaan viihdoinkin, niiden muuttamatta muotoa ainakaan toisia vahingoittavaksi. Olen purkanut pahaa oloani itsetuhoisuuteen, mutten koskaan ikinäikinä ole halunnut satuttaa toista tai kaataa huoliani muiden niskaan, eikä mulla ole edes oikeen ollut ketään kenelle puhua, sillä äiti on tuntunut aivan liian läheiseltä henkilöltä, eikä mulla ole kuin muutama ystävä, joita näen harvoin. Musta on tuntunut ettei kukaan voi ymmärtää mua, enkä mä ole halunnut puhua ihmisille, jotka tuskin ymmärtää mua. Mulla ei ole ikinä ollut tarvetta rakentaa mitään järjetöntä kaveripiiriä, muutama ikuinen timantti riittää.
Tää on surullisten ihmisten lähiö. Samat spurgut u2:ssa, samat mammat kassoilla, samat kerjäläiset ostarilla, alle 15 vuotiaita hengaamassa alkoholin ja röökin voimalla keskellä viikkoa, paljon ulkomaalaisia, paljon nuoria joiden tulevaisuus on tiedossa, paljon surullisia kasvoja. Tuntui, ettei mikään ollut muuttunut. Kaikki kuten 4 vuotta sitten, kunnes huomasin, että en kuitenkaan ajattele lähes mistään samoin kuten ennen. Tuntuu pahalta, kun ei voi auttaa ihmisiä, joilla on selkeesti paha olla, ja ei en todellakaan ole mikään JEESUSTELIJA!?!?! viimeeks kun mä asuin täällä mulla oli tapana potkasta yhen kerjäläisen kuppi nurin, mutta tänää annoin sille kolikon ja salaa toivoin, että kumpa muutkin jaksaisi taistella elämästään. Ennen mua ei vittuakaan liikuttanut muiden elämät kunhan en omalla toiminnalla pahenna heidän elämää, nyt asia on toisin, on ollut jo hetken. Kerran eräs vanhus aiheutti hirveen ruuhkan valintatalossa ja se oli todella pahoillaan siitä, mutta kaikki asiakkaat olivat todella närkästyneitä turhasta viivytyksestä, musta taas tuntu todella pahalta sen mummon puolesta... ja kaiken lisäks mietin vielä kotona miten pahalta siitä oli tuntunut ja rupesin itkemään ?!?! Ajattelin käydä vaarin haudalla viikonloppuna, oon käynyt siellä viimeeksi 15 vuotiaana.
Vesipisaroiden pyyhkiminen kasvoilta on helpompaa kuin kyynelten, muttei sekään aina onnistu. Itse olen viimeiset 5 vuotta juossut sadetta karkuun voiden silti pahoin eri ympäristöissä, kuten sanottu lähdin jopa toiselle puolelle maapalloa sadetta karkuun, kunnes tajusin, että pisaroiden seassa oli kyyneliä. Välillä tuntui, että olen hullu kun mikään ei tunnu miltään. Mulla oli eksäni kanssa merenranta-asunto, koira, auto ja kaikki näiennäisesti ok, mutten silti tuntenut mitään, en ainakaan mitään positiivista. Muutin Australiaan yksin vuodeks ja me erottiin, en edelleen tuntenut mitään paitsi kaaosta, tulin takasin ja edelleen sama juttu. Vietin näennäisesti elämäni välivuoden juhlien,sekoillen ja matkustellen riskejä ottaen. Hey camooon kuka ostaa pelkän menolipun Ausraliaan ja pääsee maihin 300 dollaria taskussa ilman paluulippua, no mä tietty. Onneksi yks mun pomo osti säälistä mulle paluulipun Suomeen kun se tarvitsi työntekijän, joka pystyis ratsastaa kaikkia hevosia. Onneks joillain henkilöillä on edelleen sydän tallella kovasta kuoresta huolimatta. Olen ikuisesti kiitollinen, ja ilman tätä hyväsydämistä pomoa mä en olis tavannut Tonia. Oli kyllä hullua tulla Suomeen päivän varoitusajalla, 5:llä vaihdolla ja lentoihin meni kaikkineen 48h, mut hei mä selvisin. Olen käynyt 7 eri koulua ja muuttanut 11 kertaa elämäni aikana, en ole kuulunut minnekkään. Alotin lukion Hämeenlinnassa, tanssin vahat Vantaalla, mutta kirjoitin ylioppilaaksi Turusta, kertoo varmaan jotain.
Jos pahoinvointi johtuu sateesta, eli ympäristöstä, yleensä maiseman vaihto auttaa tai ainakin helpottaa asiaa, mutta muutama kyynel, joita ei edes välttämättä huomaa sadepisaroiden seasta, saattaa muuttaa koko homman. Kyyneliä tulee lisää sitämukaa kun niitä pyyhkii, niin kauan kunnes niiden aiheuttaja nujerretaan ja se on jo oma tarinansa. Olen omat asiani saanut hieman selkeämmäksi kun olen löytänyt henkilön, jolle vuodattaa ne kaikki kyyneleet. Mun mielestä itkeminen ei ole heikkoutta, musta kyyneleet on kauniita, ne kertoo siitä että tuntee ja tunteden myöntäminen on pelkkää rohkeutta, olkoot ne mitä tahansa; pelkoa,rakkautta,iloa,surua,ahdistusta... Jokainen itketty kyynel sisältää tarinan menneisyydestä(hyvin harvoin itketään asioita ns etukäteen). Jokainen itketty kyynel jonka toiselle vuodattaa tulee kuulluksi, tavallaan tarina saa kuulijan.
Mä olen vasta matkani alussa, mutten enään usko että mun matkalla olis semmosta vuorta, jota en vois ydessä oikeiden ihmesten avulla ylittää. Eihän sitä koko hommaa voi muiden niskaan kaataa, mutta sekin jo auttaa, että on joku ottamassa koppia vuoren juurella jos sattuu ote lipsumaan, joku joka kanta sua reppuselässä jos väsyt ja joku, jonka olkapäille kavuta ja kurottaa sen viimeisen harppauksen yli huipulle.Nää on sellaisia tekoja, joihin pystyvät vaan henkilöt jotka susta oikeesti välittää ja rakastaa. Sillon kun on yksin paskana luovuttamassa, ne on ne rakkaimmat jotka auttaa kaikesta yli.
Oikeesti musta tuntuu, että oon ainut joka nauraa mun jutuille. Esim nää pikkumodaukset mun ja Tonin ekoista kuvista jaksaa vaan naurattaa mua kerta toisensa jälkeen :D oon muutenkin hirvee jäynä jos vaan oon tasapainosempi ja kehittelen kaikkea muiden menoksi. Yleensä raiskaan Tonin facea, kerran kirjottelin sen kananmunat täyteen NHL vittuilua, kerran tein jäynän että laitoin pillupuhelimen pompulalla "päälle" ja osotin sen siihen lavuaarin eteen ja kun Toni laitto hanan päälle pestäkseen käsiään ne vedet tulikin sieltä käsisuihkusta sen housuille :3 Nytkin mulla on yks juttu Tonille enkä oo ikin tehny mitää semmosta, luultavasti se tulee olee ihan epicfail mutta once in a lifetime ;) Ja kaikista parasta on se että Toni ei tod tiiä mitä jäynää haudon ja nyt se lukee tän ja on WTF, muhahahahha :D
En oikeestaan kuuntele kuin raskaampaa- ja konemusaa nykyään, mutta Harhakuvitelman biisit on jotain niiin käsittämätöntä, noi sanat<3 Okei siis nää toimii lähinnä itkemisen taustamusiikiks ja toimii aina, varmasti...
terveisin: en haluaisi valittaa mutta siis onhan tää ihan hirveetä tunnepaskaa mun kaltaiselta kyynikolta.. huomen uusi duuni uudet kujeet. <3:llä Laura.
Rinnat sijaitsevat rintakehän päällä. Rinnat ovat ihon peittämät, pehmeät, rasvakudoksentäyttämät elimet, joiden muoto on pohjasta pyöreä ja ulospäin suippeneva. Niiden kärkiosassa on väriltään tummempi, pyöreä nännipiha, jonka keskellä nänni sijaitsee. Nänni on pyöreä ja ulkoneva rinnan osa, jonka päähän rinnan sisällä olevista maitorauhasista lähtevät maitotiehyet avautuvat.
Naisen kehittyneissä rinnoissa on enemmän rasvakudosta kuin miehen tai lasten rinnoissa, jolloin ne ulottuvat selvemmin muun elimistön ulkopuolelle
Synnytyksen jälkeen maitorauhaset alkavat prolaktiini-hormonin erittymisen myötä tuottaa maitoa, jota vauva käyttää ravinnokseen. Rintaan varastoitunut maito vapautuu vauvan imiessä nänniä, rintapumpulla maitoa voidaan myös imeä talteen myöhempää käyttöä varten. Maito sisältää vauvan kehitykselle tärkeitä aineita, kuten rasvoja, vitamiineja, hivenaineita ja vasta-aineita taudinaiheuttajia vastaan. Imetykseen käytetty aika vaihtelee kulttuurien ja yksilöiden kohdalla, maidon tuotanto jatkuu niin kauan kuin rintoja imetään. Joissakin intiaaniheimoissa lapsia on imetetty jopa yhdeksänvuotiaiksi asti.
fitnesspähkinänkuoressa
Onhan ne silarit aika vakio, tulee olemaan mullakin, jos vaan kilpaileminen jatkuu tulevaisuudessa. Miksi? Miksi sitten ei? Mun mielestä kukin tehkööt kropallansa mitä haluaa kunhan itse kantaa myös seuraukset, tiedostaa riskit ja etenkin rahoittaa hankintansa itse. Mua ei itteeni vittuakaa kiinnosta mitä muut vinkuu kuika pinnallista touhua, so fucking what? Ei sen silti pitäis keneltäkään olla mitään pois? Ja ihan joka ikinen töissä käyvä ihmisperse voi ne kumipallukat hankkia jos vaan haluaa vähän budjetoida tai ottaa vaikka joustoluottoa. Ekoihin kisoihin tulee palattua ala-asteen kulta-ajoille pumpulitissien muodossa, sillä luultavasti pelkät nännit jäljellä alle 15% rasvoissa. En henkilökohtaisesti halua että tissit lähtevät bikinit riisuttaessa, mutta arvostan todella paljon naisia, jotka kilpailevat omalla varustuksella+täytteillä. Tän hetkisillä plastiikkakirurgiksi opiskelusuunitelmilla tulee noi tissitouhut muutenki olemaan aika perus kauraa.
Nicole Nagrani on kertakaikkisen upea nainen, ja pumpulilla saa ihmeitä aikaan ;)
Mun mielestä tärkein pointti näissä toimenpiteissä ja niitä mietittäessä, on se, että lähteekö tarve toimenpiteelle täysin omasta tahdosta? Olen kuitenkin erittäin jyrkästi semmosta perus huomiohuoraamista vastaan, esim että hankitaa silarit ja haaveillaan miesten huomiosta ja pleiboin keskiaukeemasta, lykka till! Ei tuu parantaa elämää jossei oikeesti ole elämän perusasiat kunnossa. En esim ikinä ottaisi yli B- kupin tissejä. Tää on niitä harvoja asioita, jossa mulla ei ole tarvetta vetää övereitä.En myöskään ymmärrä henkilöitä, jotka ovat menossa tissit edellä kisalavoille, eli ensiksi käydään vähän kirurgilla ja hankitaan hiukset ja sponssit ja lesotaan niin kovaan ääneen että täältä tullaan ja loppupeleissa siel salilla on käyty sen kerran heiluttamassa sitä max 2kg punttia lehti kainalossa täydessä tällingissä. Tästä on glamour kaukana! Hiukset ollu viikon pesemättä ja haisen lähes yhtä mehukkaalta ku Toni ja sillä sentää vuosia käytetyt treenivaatteet joihin se haju on oikeen pinttynyt :D
Haha ei luultavasti pitäis kirjotella työkkärin mammojen kanssa asioinnin jälkeen. Tänää joku sieltä soitti mulle, ettei ainakaan tule mulle mitään kirjallista lausuntoa antamaan(jonka tarviin kelaa varten kiireellisesti), että saat sen ehkä joskus joltaan jos saat. Herra juristi otti vähän lämpöä ja soitti takasin ko mammalle sillä tuloksella ettei se enää suostunut kertomaan nimeään ja löi luurin korvaan, kertakaikkisen mahtavaa asiakaspalvelua Turun te-toimisto! Oon jotenkin vahingoniloinen, että huomen pääsee ko tantan esimiehen kanssa selvittämään sitä, miten asiakaspalveluammatissa toimitaan. Luultavasti ei ainakaan lyödä luuria korvaan :'DDDDD
Mä pelkään, myönnän sen. Joku huutaa mun sisällä, että mun on tehtävä mitä mun on tehtävä. Jos ei nyt niin ei koskaan? Oon aina luottanut siihen mun sisimpään, vaikka mun sisimmässä on jo tovin asunut muutamia demoneja syömishäiriön ja masentuneisuuden muodossa ja ne on koittanut hallita mua toisinaan enemmän toisinaan vähemmän. Mikään ei ole oikein tuntunut miltään yläasteen jälkeen, oon vaan miettinyt mitä oon tehnyt väärin, kun olen tän kaiken paskan elämääni saanut ? Enhän mä olisi mä ilman menneisyyttäni. Mun vaikeuksien kautta olen oppinut todella paljon nöyryyttä elämää kohtaan, olen oppinut sen, että olen loppupeleissä helvetin vahva henkisesti nykyään, vaikka kynnän naama edellä pohjamudassa, niin silti aina ennemmin tai myöhemmin nousen sieltä ainakin hetkeksi. Oikeat aidosti välittävät ihmiset lähipiirissä merkitsee TODELLA paljon.
Olen nykyään niin vahva ettei mua edes oikeastaan pelota muu kuin menneisyyden ja omien virheiden kohtaaminen, entä jos en ole vieläkään oppinut mitään? Entä jos edelleen ajattelen kaikista vain hyvää ja katselen maailmaa silmin sinisin, kuten silloin viattomana 15 vuotiaana? Pelkään myös menettäväni rakkaimpiani.
Olen todella kiitollinen, että olen oppinut arvostamaan asioita ja näkemään maailman hieman eri perspektiivistä. Elämästä saa paljon enemmän irti kun oppii katselemaan sitä eri tavalla, sen voi ajatella niin että sulle annetaan paperi ja se kuvaa sun tän hetkistä elämääs, mut se on vaan se paperi. Sitä voi värittää,kääntää,taitella,nähdä mustavalkoisena,piirtää siihen lisää jotain, siis ihan mitä vaan haluaa siinä nähdä tai sille tehdä. Eihän sokea näe edes koko kuvaa mutta paperin sille voi kuitenkin antaa. Kaikki riippuu siitä mitä _itse_ haluaa paperilleen tehdä. Siis voihan sillä vaikka pyyhkiä persettään, valinta sekin, monta muutakin vaihtoehtoa on kuitenkin olemassa.
Kun mä tapasin Tonin mun maailma oikeesti muuttu.Muistan ikuisesti meidän ekan yhteisen viikonlopun ja sen, että ehkä ekaa kertaa yli viiteen vuoteen huomasin löytäneeni sen kaiken elämänilon mitä mulla oli joskus lapsena. Me alettiin seurustelemaan alle kahden päivän tuntemisen jälkeen, ja todennäköisyys sille, että me edes tavattiin oli no todella pieni, etenkin kun Toni on pitkätukkahevari ja minä blondipizzis :DDD Vitut mä mihinkään rakkauteen ole uskonut ennen, vihasin sitä kliseetä, että kyl sen tietää kun sen oikean tapaa?!?! eläkää vaan pilvilinnoissanne vittu, mä elän yksin tai laimeessa symbioosisuhteessa. Perun sanani, sen todellakin tietää kun sen oikeen tapaa, tiesin sen heti. On lähes väärin käyttää mitään ajan ilmaisua meidän suhteen yhteydessä, sillä musta tuntuu,että ollaan aina tunnettu , ollaan aina oltu yhdessä!
Olin kolmisen vuotta oksentanut 5-10 kertaa päivässä hoidoista, psykiatreista yms huolimatta. Olin oikeesti luovuttanut ja olin lähes varma että mulla vielä tulee lukemaan hautakivessä, että kuoli oksentaessaan. Pystyin lopettaa sen tavattuani Tonin. Sain syyn elää, sain syyn taistella. 7kk oksentamatta ja ajatukset tulevaisuudessa. Musta olis varmaan kasvanut todella ylimielinen paska ilman tätä kaikkea. Elämänkoulu etenkin kantapään kautta on rankka, mutta palkitseva tie. Paha saa palkkansa ja kyllä se aurinko risukasaankin loppujen lopuksi paistaa, ainakin hetkeksi. Australiassa välillä tunsin itteni onnelliseksi, mutta se oli ehkä jotain vapauden tuomaa harhakuvaa. Siellä välillä sain itseni kiinni ajatuksesta, että vois vaan tappaa ittensä niin kuolispahan "onnellisena". Aika sairasta näin jälkikäteen mietittynä, olisin menettänyt elämäni upeimmat tunteet ja niihin liittyvät kokemukset, puhumattakaan tulevaisuudesta. Eihän nää viimeiset kuukaudet mitään helppoa ole ollut,mutta uskomattoman palkitsevaa aikaa kuitenkin. Viihdoin musta tuntuu, että mun elämä antaa mulle sitä mitä olen siltä yrittänyt saada. Olen ettinyt pitkään itseäni ja ollut totally lost, siis todella eksyksissä.
5-6 vuotta sitten tää kaikki alkoi, en oikein itsekään tiedä mitä "Kaikki tää" tarkoittaa. Olen niin ON/OFF ihminen, että joko elän koko sydämellä tai en ollenkaan. Kaikki siitä välistä on kitumista, taistelua elämästä. Pahin tunne on nimenomaan se, ettei tunne mitään, mikään ei tunnu miltään. Tai se, ettei tiedä mitä oikein tuntee ja tuleeko se tunne oikeasti sydamestä. Viimeiset 7kk olen tuntenut eläväni noiden kaikkien tunnekoomavuosieni edestäkin, ja se on tuntunut mahtavalta. Yhtälailla kaikki ei niin mukavat tunteet tulee käytyä läpi rankasti, esim nyt oon itkenyt 3 päivää putkeen, koska tiedän, että mulla tulee ihan hirveä ikävä Tonia, eikä me tulla näkemään paljoa ennen kesää. Eikä asiaa paranna se,että Helsinkiin muuttaminen on mun ihan oma idea. Tiedän että mulla alkaa elämässä täysin uudet levelit ja sinne päästäkseen on keskeneräiset tehtävät kuitenkin suoritettava loppuun alemmilla leveleillä, jotta pääsee eteenpäin, sillä minkä taakseen jättää sen edestään löytää.
Muutan tismalleen samaan paikkaan, mun mummolle, jonne muutin sillon 15 vuotiaana,syömishäiriöisenä,masentuneena,kiusattuna ja epävarmana kaikesta, mutta nyt mulla on maailman ihanin paras poikaystävä, usko tuleveisuuteen, ihana perhe jota vastaan en enää kapinoi, haaveet bikini fitnessissä menestymisestä ja motivaatiota lukea pääsykokeisiin plus uusi työ kuntosalilla,mistä oon tosi innoissani. Musta on ihanaa asua mummin kanssa, se vaikutti niin yksinäiseltä, se toivottavasti ompelee mun kanssa kisabikinit mulle. Sielä se keskiviikkona ompeli tyynyliinoja ja sanoi, että tuskin ketään niitä huolii mutta kunhan on edes jotain näperrettävää, aloin itkeä, musta tuntui tosi pahalta. Oon hirveen tunteellinen nykyään. Toivottavasti saan kelailtua elämääni ja keskityttyä pääsykokeisiin plus pidettyä mummolle seuraa. Välillä on hyvä vaan antaa itselleen aikaa kasvaa henkisesti ja käsitellä asioita.
Tarinan opetus? Ei kannata olla onnellinen, sillä on erittäin todennäköistä, että juuri kun oot onnellisimmillas saavuttaneena elämässäs jonkun asian,niin kävelet auton alle onnesta sokaistuneena, tosin jopa pessimistinäkin kuolisit onnellisena! ;)
Ehkä maailman moniulotteisin biisi! Mun mielestä konebiisit joissa ei ole sanoituksia on parhaita oman elämän kelaamiseen, niihin voi tavallaan kuvitella oman elämän sanojen tilalle ja kokea biisi joka kuuntelukerralla eri tavalla. Tätä kuuntelen iloon, suruun, tsemppiin, haikeuteen ihan mihin vaan <3 :)
