Pisarat

Kyyneleet ja sadepisarat, siinä ne oli vierekkäin mun poskilla. Molemmat muodoltaan samanlaisia, mutta kuitenkin niin erilaisia, ihan kuin me kaikki. Sadepisarat ovat peräisin ympäristöstä, kyyneleet tunteista, sisältä. Sateelta voi päästä suojaan, mutta kyyneleitä ei kannata juosta karkuun. Ennemmin tai  myöhemmin tukahdutetut tunteet puskevat pintaan, yleensä vielä pahempina. Monesti suru muuttuu vihaksi, pettymys katkeruudeksi, epäonnistuminen kateudeksi... Onneksi olen omat tunteeni pystynyt käsittelemaan viihdoinkin, niiden muuttamatta muotoa ainakaan toisia vahingoittavaksi. Olen purkanut pahaa oloani itsetuhoisuuteen, mutten koskaan ikinäikinä ole halunnut satuttaa toista tai kaataa huoliani muiden niskaan, eikä mulla ole edes oikeen ollut ketään kenelle puhua, sillä äiti on tuntunut aivan liian läheiseltä henkilöltä, eikä mulla ole kuin muutama ystävä, joita näen harvoin. Musta on tuntunut ettei kukaan voi ymmärtää mua, enkä mä ole halunnut puhua ihmisille, jotka tuskin ymmärtää mua. Mulla ei ole ikinä ollut tarvetta rakentaa mitään järjetöntä kaveripiiriä, muutama ikuinen timantti riittää.

Tää on surullisten ihmisten lähiö. Samat spurgut u2:ssa, samat mammat kassoilla, samat kerjäläiset ostarilla, alle 15 vuotiaita hengaamassa alkoholin ja röökin voimalla keskellä viikkoa, paljon ulkomaalaisia, paljon nuoria joiden tulevaisuus on tiedossa, paljon surullisia kasvoja. Tuntui, ettei mikään ollut muuttunut. Kaikki kuten 4 vuotta sitten, kunnes huomasin, että en kuitenkaan ajattele lähes mistään samoin kuten ennen. Tuntuu pahalta, kun ei voi auttaa ihmisiä, joilla on selkeesti paha olla, ja ei en todellakaan ole mikään JEESUSTELIJA!?!?! viimeeks kun mä asuin täällä mulla oli tapana potkasta yhen kerjäläisen kuppi nurin, mutta tänää annoin sille kolikon ja salaa toivoin, että kumpa muutkin jaksaisi taistella elämästään. Ennen mua ei vittuakaan liikuttanut muiden elämät kunhan en omalla toiminnalla pahenna heidän elämää, nyt asia on toisin, on ollut jo hetken. Kerran eräs vanhus aiheutti hirveen  ruuhkan valintatalossa ja se oli todella pahoillaan siitä, mutta kaikki asiakkaat olivat todella närkästyneitä turhasta viivytyksestä, musta taas tuntu todella pahalta sen mummon puolesta... ja kaiken lisäks mietin vielä kotona miten pahalta siitä oli tuntunut ja rupesin itkemään ?!?! Ajattelin käydä vaarin haudalla viikonloppuna, oon käynyt siellä viimeeksi 15 vuotiaana.

Vesipisaroiden pyyhkiminen kasvoilta on helpompaa kuin kyynelten, muttei sekään aina onnistu. Itse olen viimeiset 5 vuotta juossut sadetta karkuun voiden silti pahoin eri ympäristöissä, kuten sanottu lähdin jopa toiselle puolelle maapalloa sadetta karkuun, kunnes tajusin, että pisaroiden seassa oli kyyneliä. Välillä tuntui, että olen hullu kun mikään ei tunnu miltään. Mulla oli eksäni kanssa merenranta-asunto, koira, auto ja kaikki näiennäisesti ok, mutten silti tuntenut mitään, en ainakaan mitään positiivista. Muutin Australiaan yksin vuodeks ja me erottiin, en edelleen tuntenut mitään paitsi kaaosta, tulin takasin ja edelleen sama juttu. Vietin näennäisesti elämäni välivuoden juhlien,sekoillen ja matkustellen riskejä ottaen. Hey camooon kuka ostaa pelkän menolipun Ausraliaan ja pääsee maihin 300 dollaria taskussa ilman paluulippua, no mä tietty. Onneksi yks mun pomo osti säälistä mulle paluulipun Suomeen kun se tarvitsi työntekijän, joka pystyis ratsastaa kaikkia hevosia. Onneks joillain henkilöillä on edelleen sydän tallella kovasta kuoresta huolimatta. Olen ikuisesti kiitollinen, ja ilman tätä hyväsydämistä pomoa mä en olis tavannut Tonia. Oli kyllä hullua tulla Suomeen päivän varoitusajalla, 5:llä vaihdolla ja lentoihin meni kaikkineen 48h, mut hei mä selvisin. Olen käynyt 7 eri koulua ja muuttanut 11 kertaa elämäni aikana, en ole kuulunut minnekkään. Alotin lukion Hämeenlinnassa, tanssin vahat Vantaalla, mutta kirjoitin ylioppilaaksi Turusta, kertoo varmaan jotain.

Jos pahoinvointi johtuu sateesta, eli ympäristöstä, yleensä maiseman vaihto auttaa tai ainakin helpottaa asiaa, mutta muutama kyynel, joita ei edes välttämättä huomaa sadepisaroiden seasta, saattaa muuttaa koko homman. Kyyneliä tulee lisää sitämukaa kun niitä pyyhkii, niin kauan kunnes niiden aiheuttaja nujerretaan ja se on jo oma tarinansa. Olen omat asiani saanut hieman selkeämmäksi kun olen löytänyt henkilön, jolle vuodattaa ne kaikki kyyneleet. Mun mielestä itkeminen ei ole heikkoutta, musta kyyneleet on kauniita, ne kertoo siitä että tuntee ja tunteden myöntäminen on pelkkää rohkeutta, olkoot ne mitä tahansa; pelkoa,rakkautta,iloa,surua,ahdistusta... Jokainen itketty kyynel sisältää tarinan menneisyydestä(hyvin harvoin itketään asioita ns etukäteen). Jokainen itketty kyynel jonka toiselle vuodattaa tulee kuulluksi, tavallaan tarina saa kuulijan.

 Mä olen vasta matkani alussa, mutten enään usko että mun matkalla olis semmosta vuorta, jota en vois ydessä oikeiden ihmesten avulla ylittää. Eihän sitä koko hommaa voi muiden niskaan kaataa, mutta sekin jo auttaa, että on joku ottamassa koppia vuoren juurella jos sattuu ote lipsumaan, joku joka kanta sua reppuselässä jos väsyt ja joku, jonka olkapäille kavuta ja kurottaa sen viimeisen harppauksen yli huipulle.Nää on sellaisia tekoja, joihin pystyvät vaan henkilöt jotka susta oikeesti välittää ja rakastaa. Sillon kun on yksin paskana luovuttamassa, ne on ne rakkaimmat jotka auttaa kaikesta yli.

Oikeesti musta tuntuu, että oon ainut joka nauraa mun jutuille. Esim nää pikkumodaukset mun ja Tonin ekoista kuvista jaksaa vaan naurattaa mua kerta toisensa jälkeen :D oon muutenkin hirvee jäynä jos vaan oon tasapainosempi ja kehittelen kaikkea muiden menoksi. Yleensä raiskaan Tonin facea, kerran kirjottelin sen kananmunat täyteen NHL vittuilua, kerran tein jäynän että laitoin pillupuhelimen pompulalla "päälle" ja osotin sen siihen lavuaarin eteen ja kun Toni laitto hanan päälle pestäkseen käsiään ne vedet tulikin sieltä käsisuihkusta sen housuille :3 Nytkin mulla on yks juttu Tonille enkä oo ikin tehny mitää semmosta, luultavasti se tulee olee ihan epicfail mutta once in a lifetime ;) Ja kaikista parasta on se että Toni ei tod tiiä mitä jäynää haudon ja nyt se lukee tän ja on WTF, muhahahahha :D

En oikeestaan kuuntele kuin raskaampaa- ja konemusaa nykyään, mutta Harhakuvitelman biisit on jotain niiin käsittämätöntä, noi sanat<3 Okei siis nää toimii lähinnä itkemisen taustamusiikiks ja toimii aina, varmasti...

terveisin: en haluaisi valittaa mutta siis onhan tää ihan hirveetä tunnepaskaa mun kaltaiselta kyynikolta.. huomen uusi duuni uudet kujeet. <3:llä Laura.

TISSIMONOLOGI

pähkinänkuoressa

Rinnat sijaitsevat rintakehän päällä. Rinnat ovat ihon peittämät, pehmeät, rasvakudoksen täyttämät elimet, joiden muoto on pohjasta pyöreä ja ulospäin suippeneva. Niiden kärkiosassa on väriltään tummempi, pyöreä nännipiha, jonka keskellä nänni sijaitsee. Nänni on pyöreä ja ulkoneva rinnan osa, jonka päähän rinnan sisällä olevista maitorauhasista lähtevät maitotiehyet avautuvat.

Naisen kehittyneissä rinnoissa on enemmän rasvakudosta kuin miehen tai lasten rinnoissa, jolloin ne ulottuvat selvemmin muun elimistön ulkopuolelle

Synnytyksen jälkeen maitorauhaset alkavat prolaktiini-hormonin erittymisen myötä tuottaa maitoa, jota vauva käyttää ravinnokseen. Rintaan varastoitunut maito vapautuu vauvan imiessä nänniä, rintapumpulla maitoa voidaan myös imeä talteen myöhempää käyttöä varten. Maito sisältää vauvan kehitykselle tärkeitä aineita, kuten rasvoja, vitamiineja, hivenaineita ja vasta-aineita taudinaiheuttajia vastaan. Imetykseen käytetty aika vaihtelee kulttuurien ja yksilöiden kohdalla, maidon tuotanto jatkuu niin kauan kuin rintoja imetään. Joissakin intiaaniheimoissa lapsia on imetetty jopa yhdeksänvuotiaiksi asti.

fitnesspähkinänkuoressa

Onhan ne silarit aika vakio, tulee olemaan mullakin, jos vaan kilpaileminen jatkuu tulevaisuudessa. Miksi? Miksi sitten ei? Mun mielestä kukin tehkööt kropallansa mitä haluaa kunhan itse kantaa myös seuraukset, tiedostaa riskit ja etenkin rahoittaa hankintansa itse. Mua ei itteeni vittuakaa kiinnosta mitä muut vinkuu kuika pinnallista touhua, so fucking what? Ei sen silti pitäis keneltäkään olla mitään pois? Ja ihan joka ikinen töissä käyvä ihmisperse voi ne kumipallukat hankkia jos vaan haluaa vähän budjetoida tai ottaa vaikka joustoluottoa. Ekoihin kisoihin tulee palattua ala-asteen kulta-ajoille pumpulitissien muodossa, sillä luultavasti pelkät nännit jäljellä alle 15% rasvoissa. En henkilökohtaisesti halua että tissit lähtevät bikinit riisuttaessa, mutta arvostan todella paljon naisia, jotka kilpailevat omalla varustuksella+täytteillä. Tän hetkisillä plastiikkakirurgiksi opiskelusuunitelmilla tulee noi tissitouhut muutenki olemaan aika perus kauraa.

Nicole Nagrani on kertakaikkisen upea nainen, ja pumpulilla saa ihmeitä aikaan ;)

Mun mielestä tärkein pointti näissä toimenpiteissä ja niitä mietittäessä, on se, että lähteekö  tarve toimenpiteelle täysin omasta tahdosta? Olen kuitenkin erittäin jyrkästi semmosta perus huomiohuoraamista vastaan, esim että hankitaa silarit ja haaveillaan miesten huomiosta ja pleiboin keskiaukeemasta, lykka till! Ei tuu parantaa elämää jossei oikeesti ole elämän perusasiat kunnossa. En esim ikinä ottaisi yli B- kupin tissejä. Tää on niitä harvoja asioita, jossa mulla ei ole tarvetta vetää övereitä.En myöskään ymmärrä henkilöitä, jotka ovat menossa tissit edellä kisalavoille, eli ensiksi käydään vähän kirurgilla ja hankitaan hiukset ja sponssit ja lesotaan niin kovaan ääneen että täältä tullaan ja loppupeleissa siel salilla on käyty sen kerran heiluttamassa sitä max 2kg punttia lehti kainalossa täydessä tällingissä. Tästä on glamour kaukana!  Hiukset ollu viikon pesemättä ja haisen lähes yhtä mehukkaalta ku Toni ja sillä sentää vuosia käytetyt treenivaatteet joihin se haju on oikeen pinttynyt :D

Haha ei luultavasti pitäis kirjotella työkkärin mammojen kanssa asioinnin jälkeen. Tänää joku sieltä soitti mulle, ettei ainakaan tule mulle mitään kirjallista lausuntoa antamaan(jonka tarviin kelaa varten kiireellisesti), että saat sen ehkä joskus joltaan jos saat. Herra juristi otti vähän lämpöä ja soitti takasin ko mammalle sillä tuloksella ettei se enää suostunut kertomaan nimeään ja löi luurin korvaan, kertakaikkisen mahtavaa asiakaspalvelua Turun te-toimisto! Oon jotenkin vahingoniloinen, että huomen pääsee ko tantan esimiehen kanssa selvittämään sitä, miten asiakaspalveluammatissa toimitaan. Luultavasti ei ainakaan lyödä luuria korvaan :'DDDDD

Laura

ympyrä sulkeutuu

Mä pelkään, myönnän sen. Joku huutaa mun sisällä, että mun on tehtävä mitä mun on tehtävä. Jos ei nyt niin ei koskaan? Oon aina luottanut siihen mun sisimpään, vaikka mun sisimmässä on jo tovin asunut muutamia demoneja syömishäiriön ja masentuneisuuden muodossa ja ne on koittanut hallita mua  toisinaan enemmän toisinaan vähemmän. Mikään ei ole oikein tuntunut miltään yläasteen jälkeen, oon vaan miettinyt mitä oon tehnyt väärin, kun olen tän kaiken paskan elämääni saanut ? Enhän mä olisi mä ilman menneisyyttäni. Mun vaikeuksien kautta olen oppinut todella paljon nöyryyttä elämää kohtaan, olen oppinut sen, että olen loppupeleissä helvetin vahva henkisesti nykyään, vaikka kynnän naama edellä pohjamudassa, niin silti aina ennemmin tai myöhemmin nousen sieltä ainakin hetkeksi. Oikeat aidosti välittävät ihmiset lähipiirissä merkitsee TODELLA paljon.

Olen nykyään niin vahva ettei mua edes oikeastaan pelota muu kuin menneisyyden ja omien virheiden kohtaaminen, entä jos en ole vieläkään oppinut mitään? Entä jos edelleen ajattelen kaikista vain hyvää ja katselen maailmaa silmin sinisin, kuten silloin viattomana 15 vuotiaana? Pelkään myös menettäväni rakkaimpiani.

Olen todella kiitollinen, että olen oppinut arvostamaan asioita ja näkemään maailman hieman eri perspektiivistä. Elämästä saa paljon enemmän irti kun oppii katselemaan sitä eri tavalla, sen voi ajatella niin että sulle annetaan paperi ja se kuvaa sun tän hetkistä elämääs, mut se on vaan se paperi. Sitä voi värittää,kääntää,taitella,nähdä mustavalkoisena,piirtää siihen lisää jotain, siis ihan mitä vaan haluaa siinä nähdä tai sille tehdä. Eihän sokea näe edes koko kuvaa mutta paperin sille voi kuitenkin antaa. Kaikki riippuu siitä mitä _itse_ haluaa paperilleen tehdä. Siis voihan sillä vaikka pyyhkiä persettään, valinta sekin, monta muutakin vaihtoehtoa on kuitenkin olemassa.

Kun mä tapasin Tonin mun maailma oikeesti muuttu.Muistan ikuisesti meidän ekan yhteisen viikonlopun ja sen, että ehkä ekaa kertaa yli viiteen vuoteen huomasin löytäneeni sen kaiken elämänilon mitä mulla oli joskus  lapsena. Me alettiin seurustelemaan alle kahden päivän tuntemisen jälkeen, ja todennäköisyys sille, että me edes tavattiin oli no todella pieni, etenkin kun Toni on pitkätukkahevari ja minä blondipizzis :DDD Vitut mä mihinkään rakkauteen ole uskonut ennen, vihasin sitä kliseetä, että kyl sen tietää kun sen oikean tapaa?!?! eläkää vaan pilvilinnoissanne vittu, mä elän yksin tai laimeessa symbioosisuhteessa. Perun sanani, sen todellakin tietää kun sen oikeen tapaa, tiesin sen heti. On lähes väärin käyttää mitään ajan ilmaisua meidän suhteen yhteydessä, sillä musta tuntuu,että ollaan aina tunnettu , ollaan aina oltu yhdessä!

                                       

Olin kolmisen vuotta oksentanut 5-10 kertaa päivässä hoidoista, psykiatreista yms huolimatta. Olin oikeesti luovuttanut ja olin lähes varma että mulla vielä tulee lukemaan hautakivessä, että kuoli oksentaessaan. Pystyin lopettaa sen tavattuani Tonin. Sain syyn elää, sain syyn taistella. 7kk oksentamatta ja ajatukset tulevaisuudessa. Musta olis varmaan kasvanut todella ylimielinen paska ilman tätä kaikkea. Elämänkoulu etenkin kantapään kautta on rankka, mutta palkitseva tie. Paha saa palkkansa ja kyllä se aurinko risukasaankin loppujen lopuksi paistaa, ainakin hetkeksi. Australiassa välillä tunsin itteni onnelliseksi, mutta se oli ehkä jotain vapauden tuomaa harhakuvaa. Siellä välillä sain itseni kiinni ajatuksesta, että vois vaan tappaa ittensä niin kuolispahan "onnellisena". Aika sairasta näin jälkikäteen mietittynä, olisin menettänyt elämäni upeimmat tunteet ja niihin liittyvät kokemukset, puhumattakaan tulevaisuudesta. Eihän nää viimeiset kuukaudet mitään helppoa ole ollut,mutta uskomattoman palkitsevaa aikaa kuitenkin. Viihdoin musta tuntuu, että mun elämä antaa mulle sitä mitä olen siltä yrittänyt saada. Olen ettinyt pitkään itseäni ja ollut totally lost, siis todella eksyksissä.

5-6 vuotta sitten tää kaikki alkoi, en oikein itsekään tiedä mitä "Kaikki tää" tarkoittaa. Olen niin ON/OFF ihminen, että joko elän koko sydämellä tai en ollenkaan. Kaikki siitä välistä on kitumista, taistelua elämästä. Pahin tunne on nimenomaan se, ettei tunne mitään, mikään ei tunnu miltään. Tai se, ettei tiedä mitä oikein tuntee ja tuleeko se tunne oikeasti sydamestä. Viimeiset 7kk olen tuntenut eläväni noiden kaikkien tunnekoomavuosieni edestäkin, ja se on tuntunut mahtavalta. Yhtälailla kaikki ei niin mukavat tunteet tulee käytyä läpi rankasti, esim nyt oon itkenyt 3 päivää putkeen, koska tiedän, että mulla tulee ihan hirveä ikävä Tonia, eikä me tulla näkemään paljoa ennen kesää. Eikä asiaa paranna se,että Helsinkiin muuttaminen on mun ihan oma idea. Tiedän että mulla alkaa elämässä täysin uudet levelit ja sinne päästäkseen on keskeneräiset tehtävät kuitenkin suoritettava loppuun alemmilla leveleillä, jotta pääsee eteenpäin, sillä minkä taakseen jättää sen edestään löytää.

Muutan tismalleen samaan paikkaan, mun mummolle, jonne muutin sillon 15 vuotiaana,syömishäiriöisenä,masentuneena,kiusattuna ja epävarmana kaikesta, mutta nyt mulla on maailman ihanin paras poikaystävä, usko tuleveisuuteen, ihana perhe jota vastaan en enää kapinoi, haaveet bikini fitnessissä menestymisestä ja motivaatiota lukea pääsykokeisiin plus uusi työ kuntosalilla,mistä oon tosi innoissani. Musta on ihanaa asua mummin kanssa, se  vaikutti niin yksinäiseltä, se toivottavasti ompelee mun kanssa kisabikinit mulle. Sielä se keskiviikkona ompeli tyynyliinoja ja sanoi, että tuskin ketään niitä huolii mutta kunhan on edes jotain näperrettävää, aloin itkeä, musta tuntui tosi pahalta. Oon hirveen tunteellinen nykyään. Toivottavasti saan kelailtua elämääni ja keskityttyä pääsykokeisiin plus pidettyä mummolle seuraa. Välillä on hyvä vaan antaa itselleen aikaa kasvaa henkisesti ja käsitellä asioita.

Tarinan opetus? Ei kannata olla onnellinen, sillä on erittäin todennäköistä, että juuri kun oot onnellisimmillas saavuttaneena elämässäs jonkun asian,niin kävelet auton alle onnesta sokaistuneena, tosin jopa pessimistinäkin kuolisit onnellisena! ;)

Ehkä maailman moniulotteisin biisi! Mun mielestä konebiisit joissa ei ole sanoituksia on parhaita oman elämän kelaamiseen, niihin voi tavallaan kuvitella oman elämän sanojen tilalle ja kokea biisi joka kuuntelukerralla eri tavalla. Tätä kuuntelen iloon, suruun, tsemppiin, haikeuteen ihan mihin vaan <3 :)

Laura xoxo

Hommaa riittääääääää...

Tästä lähdetään ...

Tänne tähdätään ...

Rima korkeella. Luultavasti aika monta litraa tulee hikeä valutettua ennen haaveitakaan kisakunnosta, haha. Tulee kyllä olemaan posetreenit tarpeen mulle ;D Laitoin nyt tommosen sumeen kuvan mistä näkee vähän missä mennään, eli viikko treeniä takana ja joku hämärä 3kg lähtenyt painoa?!? Tänää pitäs lähetellä ekat kehityskuvat yms valmentajille,niin tuli noita kuvia otettua :E Saattaapi olla, että aina välillä laittelen tänne myös noita kehityskuvia( siis jos jotain kehitystä jossain tapahtuu).

Paras treenibiisi! Jos omaan esiintymiseensä sais valita taustamusiikkinsa, tää sois mun taustalla EHDOTTOMASTI! Aina noissa kisoissa tuntuu soivan taustalla jotain kikkeliteknoa, pakko tyytyä kohtaloonsa.

Laura xoxo

HuHHuH

Siis mikä viikko? Pakko kelaa taas että mitäs mitäs, no mitäs? Perjantaina mulla pitäisi alkaa uudet tuulet elämässä, eli muutto takaisin stadiin ja uusi työpaikka niiin keskellä ytimessä kun voi vaan olla. Oon vaan niin onnellinen siitä, että pääsen salille töihin, etten todellakaan vielä usko sitä ja oon aivan varma, että joku kerkee menee pieleen :D Aivan mahtava sali! Kunpa kaikilla saleilla olisi yhtä lämminhenkinen ja aito hyvä meno. Mulle sali=toinen koti, eli pääsen ns treenaamaan kotona ja tekemään töitä kotona, how cool is that?!? Pystyn myös keskittymään pääsykokeisiin lukemiseen paremmin, lähtökohtanahan on se että koulussa ollaan pk seudulla ens syksystä. Mieluiten lääkiksessä, mutta kemma olis kanssa ihan ok!

Jotenkin hirvittävän suuria riskejä (ei oikeesti edes ole, mutta elämä koulii) taas matkassa ja olen ihmistyypiltäni "entä jos,mitäs sitten?" Mun ja Tonin suurin ero on ehkä tossa, eli mä meen,teen ja kelaan vasta sitten. Toni kartoittaa asiat ekana ja tekee ratkasut niiden pohjalta ilman hirveetä stressiä tulevasta. 

En oikeesti ajatellut ikinä pääseväni edes haastatteluun, saati saavani sitä paikkaa, mutta ihana huomata, että välillä riittää että on oma itsensä ja kuhan hymyilee niin kaikesta selviää, SIIS JOPA mun harvahammashymyllä :E :,) Tulee varmaan kriisi kun pitää korjata toi rako hampaiden välissä ennen syksyn kisoja, tuntuu oudolta, jotenkin siitä on tullut osa mun identiteettiä? Vaikka nuorempana vihasin sitä. Oikeesti elättelen toivoa siitä, että nyt tää vuosi olis se mun vuosi. Yläasteelta saakka mun elämä on ollut hyvin epästabiilia ja todella vaikeeta, eli olen oppinut suhtautumaan elämään hyvin nöyrästi. Yleisesti mitään asiaa ei kannata ottaa liian varmana ja aina pitää olla plan b.

Jenkkien pään Bikini Fitness valmentaja Vanessa Campbell, joka vastaa myös mun treenien ja ruokien suunittelusta. Pakko olla kiitollinen siitä, että uskalsin lähteä mukaan touhuun! Jotenkin konkretisoitui noi kilpailutavoitteet kun näki oman nimen ifbb:n kilpailijalistassa, pitää vaan toivoa, että treenit kulkee ja saan luvan kilpailla valmentajien puolesta. En tosin ole lavalle nousemassakaan jos yhtään näyttää siltä, että kunto on epävarma. Helsingissä pystyn osallistumaan myös kimppatreeneihin, etenkin posetreenit tulee mulle tarpeeseen :E Muutenkin mahtavaa kelata, että teen aamucardion ennen töitä, sitten jään samaan paikkaan töihin ja vielä töiden jälkeen treenaamaan<3 :-D Tän viikon aamutreenejä on jäänyt välistä pienen flunssan takia, mutta yleisesti ottaen kaikki on sujunut mallikkaasti ja ruokavaliosta pidetty kiinni. Eilen nukuin salin jälkeen koko päivän. Kävin 14 nukkuun, heräsin 18 syömään, takas nukkuun, 21.30 syömään ja nyt heräsin 7.00 syömään.Ihanaa kun on pystynyt nukkumaan, tuntuu että olen ihan eri ihminen.

Kävin salin vaa'alla eilen 68,4kg :E ja mulla on vielä menkat, eikä edes ollut aamupaino. Eli paino on pudonnut jonkun 3kg ekan viikon aikana. Aika jännä? Tuskin on edes nesteitä, sillä ennen Bombshelleja olen elänyt VHH elämää 5 vuotta ja nytten mulla on perunaa ja riisiä yms ruokavaliossa.

Muikeeta viikonloppua! Laura xoxo

Asenteella ...

Tässä oikea treenimoodi! Pakko arvostaa (:

JäätävÄÄÄÄÄÄÄÄÄ

JOOMoro, menin nukkumaan Turussa, heräsin Siperiasta. Kertokaa oikeesti vähän noista mun poskipalloista, no onneks Tonilla on isommat, ahhaahahahha lol.

Ei täs ketään tai mitään, paitsi aivan helmeä! Mulla on ollu niin hyvä fiilis, että jopa junan vessojen siivoaminen(työsuhde-etu)menee hymyssä suin, eli peilaillen muskuleita jotka on ehkä kasvanu?

2kk treenattu lankoja

4kk treenattu naruja

Oon painanu treenejä ihan sairaalla sykkeellä ja motivaatiolla, mm tänää salille 04.45 ja siihen päälle 8h fyysistä duunia ja duunista suoraan takas salille. Olisin muuten vielä jatkanu kirjastolle lukemaan pääsykokeisiin, mutta huomena menee koko pv stadissa ni ihan hyvä lepii välil. Salilla todellakin hiki lens niin perkeleesti, nimim. aamucardio45min, keskisyke 175,kalorit 850.

Voin vaan kertoa kuinka paljon mua ketutti tehdä naisten salin puolella supersarjoja jaloille 4x20 seteillä. Hei haloo pellet niitä lehtiä voi lukea esim (huom esim,tässä ei ole kaikki mahdollisuudet); kotona,mummolla,kahvilassa,vessassa,töissä,tauoilla,julkisissa,kavereilla,kirjastossa(ilmaseks) jne. Taas joku 10kpl  läskin KIINTEYTTÄJIÄ tekee yhen toiston ja lukee lehteä 20min. Kuka maksaa lehtien lukemisesta 600e vuodessa, luulis menevän jo rasvaimuun sitten noissa rahoissa :D. Jos jollain tuntuu nyt pisto sydämessä, niin oikeesti vinkkivitosena lehdet veke, treeniaika puolet lyhyemmäks ja se aika,mikä ollaan salilla_treenataan_. Toki myönnän itekkin istuskelevani laitteissa 2-5 min taukoja, mutta ne rojut on sitten pääasiassa kolmenumeroisia ... tai oli ....

Siis todellakin oli! Aika mehevä soijapilvi pyöri mun ympärillä maanantaina, kun pistin tuulemaan 1300 toiston jalkatreenin alle tuntiin, huhhuh :D. Paskallakin matikkapäällä tosta laskee että minuutissa toistoja 21,67, eli loogisella päättelyllä tosta saa selville, ettei ne treenipainot voi olla tollasessa brutaalissa  ihmisrääkkäyksessä kovin valtavat. Mutta onneks saan nautintoa itteni rääkkäämisestä, näitä lisää <3

Menkkapöhö+rasva% varmaan 25 ainakin. Saas nähdä
mitä noista rasvoista  alkaa kuoriutumaan : D

Kiitos mun ABSinttien, vatsojen treenaaminen sallittu vaan kerran viikossa ja ehdottomasti _ilman_ lisäpainoja ainakin ekan kuukauden, no mitä vikaa 80kg ylätaljas?!?!? :D

Muikeeta päivää tai sen jatkoa kaikille, toivottavasti en oo ainut kenellä suksi luistaa(ainakin ekaan mutkaan saakka).

<3:llä Laura (tästä lähtien aina, kun kirjotan ilman silmiä vahingossa lauta, niin jätän sen siihen sit thats it)

Kovat otteet rento meininki...

... vai olikohan sitten niinkään? No mikä maku jäi ensimmäisestä pitemmillä sarjoilla tehdystä treenistä? Oksennus, kirjaimellisesti. Sykkeet paukkuu ekassa supersarjassa 200 ja soijjjjaa pukkaa, ei siinä setit loppuun ja käsi suun edessä vessaan :D sama juttu treenin jälkeen. Sitä poltetta viimisissä toistoissa ei riitä enään rumien sanojen valikoimasta yksikään kuvaamaan. Puolustuksen sanana, että tein ko treenin perjantaina ja keskiviikkona jalkapäivä näytti tältä:

• Mave 4x80kg, 3x8 60kg
• Vaakaprässi etureisille 4x10 195kg
• Vaakaprässi takareisille 4x10 115kg
• Pohkeet prässissä 4x8 180kg
• Loitontajat 4x10 120kg
• Lähentäjät 4x10 70kg
• Sumokyykky kp  4x8 50kg

...Ei ollut palautuminen ihan huipussaan vielä perjantaina.


Saas nähdä miten saan yhdistettyä nyt mun elämässa a) budjettiystävällisyyden(edes jollain tasolla) b) päivittäin 5-8h pääsykokeisiin lukemisen c) pari fyysistä duunipäivää d) treenaamisen, niin että pystyisin mahdollisimman tarkasti noudattamaan treenejä ja ruokavaliota.

Jos tuntuu, että tulee olemaan mahdotonta olla kisakunnossa elokuussa, pitää siirtää tavoitteet keväälle 2014. Luultavasti pääsykoestressi tulee ainakin torpeedoimaan painonpudotusta, nimim. viime pääsykokeessa paniikkikohtaus :'D sinne valui vuoden 10h/päivä aherrus kuin paskavetenä viemäriin. Toki vietin sen jälkeen elämäni vuoden Australiassa ja palattuani Suomeen tapasin elämäni miehen, ei voi valittaa. Olen vielä nuori(tai niin nykyään koitan uskotella) ja kerkeän lääkärileikkejä harrastamaan myöhemminkin...

OMFG

.... oli meinaat eka reaktio, kun näin ekan kuukauden treeniohjelmat?!?! Sanompa vaan,että jotain aivan brutaalia treeniä tiedossa, tai ainakin kontrasti normibodailuun, 6-8 toiston sarjoihin,progressiiviseen treenipainojen nostamiseen ja aerobisen välttelyyn on, no sanonko nyt VALTAVA. Yön sulateltuani asiaa, voin vaan todeta, että etiä päin sanoi mummo lumessa(tai jonossa; tänään tiedossa jonnottamista pankissa med äkäiset mummot). Helppoa tää ei tule olemaan, luultavasti helvettiä lähinnä(ja ei, en nyt tarkoita sitä mummojen kanssa jonottelua). Toivottavasti seuraavien kuukausien treenit ei näytä yhtä pahalta :D tai voihan se olla, ettei ne edes ole pahoja treeneja, en vaan ole tottunut "jumppabodailuun".

Tuntuu hassulta,että olen treenannut silmällä pitäen pelastusopiston pääsykokeita ja nyt sarjapainot tulee laskemaan kuin aasin häntä :'D Toki oma valinta tämäkin! Luultavasti musta ei edes olisi pitemmän päälle palomieheksi johtuen mun vammanivelistä, vaikka sisälle kouluun pääsisinkin. Ei sillä, että lääketieteelliseen pääseminen näyttäisi yhtään sen lupaavammalta(=lue kompromissinä siitä, että lupasin tänään lukea ilman elektroniikka, päätin olla lähtemättä ollenkaan kirjastolle.Asiaan saattaa vaikuttaa -20asteen pakkanen, joka ei tosin estä mua menemästä salille?).

Niin tosiaan maanantaina alkaa fitnesshelvetti ja enään kolme(3!!!) päivää aikaa tehdä normibodausta. Tekisi mieli tehdä makseja tänään ja huomenna, mutta tuskin kannattaa ottaa riskiä että paikat hajoaa. Uhosin eilen, että fitnesstreenit kyllä kuuluu naisten salin puolelle, eli menen tekemään treenini aamu 5 aikaan välttyäkseni hölmistyneiltä katseilta :E Saas nähdä, hieman jopa kapinallinen asenne ainakin näin alkuun, ehkä tää on jotain alkushokkia?!? Vasta nytten alan tajuta mihin olen ryhtynyt? Enään ei ole paluuta ja kilpailulisenssikin on maksettuna.Totuus iskee vasten kasvoja ja köyhyys iskee lompakkoon, ei ole meinaat maailman halvin harrastus kyseessä haha :D

Tänään pitäs käydä kaupassa hakemassa fitttttnesssss safkaa, kattelin just mun ruokavaliota; 168 parsatankoa viikossa?!?! SORRY turkulaiset syyttäkää mua jos ei löydy parsoja enään vihannesosastolta :DDD ... että imetään sitä parsaa sitten naamariin kerta on määrätty. Myös balsamiviinietikan funktio mietityttää tai ainakin se että millä helv* saan kiskottua jotain niin hirveen makusta settiä?

Opettelen yhdistämään jokaisen tuskallisen hetken, niin treenien, kuin ruokien parissa, tähän aivan mahtavan upeaan kroppaan. Nathalia Melo, siinähän sitä on motivaatiota kerrakseen... Pää pilvissä jalat maassa nöyrästi päivä kerrallan kohti tavoitteita.

Laura xoxo

Viimeviikon treenejä

Mun ehkä maailman paras joululahja ikinä oli sykemittari <3 Mä niin rakastan sitä, kun se antaa maanataisin aina viikkoyhteenvedon treeneistä ja siitä onko päästy tavoitteisiin.

Viimeviikko oli varsin ok:

• Hyvä harjoitusviikko
• Saavutettu 09:10:50
• Vk tavoite 07:50:00
• Saavutettu 3400kcal
• VK tavoite 3550kcal
• Harj. lkm 5
• Sykealue1 115%
• Sykealue2 73%
• Sykealue3 100%

Hanska/yläselkä/vatsatreeni jonka sutasin viimeviikolla

• Ojentajat taljassa (eteen)   2x  6X45kg
• Ojentajat taljassa pään yli 2x  10X40kg
• Ylätalja niskan taakse       4x   8X35kg 
• Olat taljassa                      4x    8X 50-55kg
• Viparit kp                          4x   10X8kg
• Hauiskääntö kp                 4x    8X10kg
• Takaolkapäät                     4x    8X26kg
• Rinta                                  4x    8X33kg
• Vatsat taljassa                    3x    8X80kg

En oo hetkeen penkannut, kun sankaroin pariviikkoa sitten 35kg omalle naamalleni onnistuneen suorituksen jälkeen :D Totesin vaan että 35kg naamalla kasvattaa tasan luonnetta ja vedin treenit loppuun nyrkin kokonen mustelma otsassa naureskellen ittelleni, haha :'D Mulla on niin paha yliliikkuvuus kaikissa nivelissä, mistä johtuen olkapää pääs muljahtamaan pois sijoiltaan ja keräilin siinä sitten sitä tankoa pois naamalta. Toki pari kertaa jäänyt tanko rinnalle, mutta kerta se on ensimmäinenkin naamalla . . .

Perus... 

PS. MIKÄ  logiikka on siinä, että pääkirjaston lukusalin vieressä on *rumpujen pärinää* ... MUSIIKKIHUONE??? kysympä vaan, täällä tarvii enemmän korvatulppia kun himassa(Toni tietää mistä on kyse;)) tai kirjaston yleisellä puolella. Huoh oon nyt jonku 3h kuunnellu ukkonoaa ja sitä särkylääkebiisiä ??? Täytyy ettiä paremmat opiskeluapajat ja huomenna en ota MITÄÄN mukaan paitsi mekaniikankirjan ja laskimen yms, en edes kännykkää.

Let's get the party started ...

10 pointsia ja papukaijamerkki jos joku osaa kertoa a) Missä oon b) Mitä teen c) Mitä mun pitäis tehdä atm d) miksen kuitenkaan tee ?!?! Okei kerron vähän, ELI oon kirjastossa, kirjotan blogia(sherlock), pitäs opiskella .... ja ajatukset vaan pyörii bikini fitnessin ympärillä, ylläri? Onko edes yllättävää, että ennen pääsykokeita kehitän just sopivasti tavotteet syksyn sm-karsintoihin ja saan valmennuspaikan jenkkitiimistä. Siis tää on jo toka kerta kun mun rakkauteni rautaan vaan tulee ja ns. torpeedoi lääkiksen pääsykokeet, toki voin syyttää tästä vaan itteäni, mutta uskon, että tää kaikki tulee olemaan sen arvosta... ja ehkäpä mulla riittää motiveissönii runnoa itteni sisään sinne hinttibunkkeriin tai edes kemmalle. Rakkautta oon raudalle antanut jo huikeet 6 vuotta, tosin mitä nyt ekat vuodet jotain ihme perus heilumista pikkupunttien kanssa naistenlehti kainalossa :DDD  Eli kilpaileminen tulee olemaan vaan ns kirsikka kakun päälle, ja kuten sanottu moni kakku päältä kaunis; tämän kakun sisältö tulee olemaan lähes pelkkää VERTA,HIKEÄ JA TUSKAA! Ja ilman kakkua ei ole kirsikkaa...
  
Tuloksia viime pääsykokeiden jälkeiseltä ajalta...ja ei, en päässyt lääketieteelliseen...

 

 

 

 

Eniveis nyt on paikka Team Bombshellissa eli olen hyvissä käsissä. Eka treeni- ja ruokavaliohjelma tulee varmaan parin viikon sisällä ja ne eivät tule yleiseen jakoon, koska maksan valmennuksista yms hömpästä hunajaa, ne on "salaista matskua"  ja kukaan ei oikeasti tee mitään mun ohjelmilla, sillä jokaisen keho on yksilö, eikä ole mitään "yleispätevää" ohjelmaa, jolla kaikki saisi tuloksia. Kaikki yksityiskohtaisemmat treenijutut, mitä täällä tulee näkymään on siis omaa vemputtamista (liian isoilla painoilla ja paskalla tekniikalla tietenkin!).

Tässä rasvaisessa kunnossa ollaan tällä hetkellä...

 

Ja yleisenä varoituksen sanana tämä blogi tulee olemaan huano somi bloki, eli kyllä lupaan kirjottaa rasittavaa stadia from tois pual jokkee höystettynä englannilla. Voin täten myös luvata, että kirjoitusvirheiden joukko tulee olemaan kattava ja osittain jopa tahallinen! ;)

 

<3:llä Laura